Kuka Suomessa voi vihkiä avioliittoon?

Suoraa lainausta avioliittolaista:
17 § (16.4.1987/411)

Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa:

  1. evankelis-luterilaisessa kirkossa pappi;
  2. ortodoksisessa kirkkokunnassa pappi; sekä
  3. muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla yhdyskunnan järjestyksen nojalla on oikeus vihkiä avioliittoon.

Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan:

  1. laamanni ja käräjätuomari; sekä
  2. henkikirjoittaja. (18.12.1992/142)

Avioliittoon vihkiminen aavalla ulapalla jossain Tyynellä valtamerellä ja sen jälkeen kirjaimellisesti lipuminen avioliiton satamaan kuulostaa kovin romanttiselta ja myös kovin amerikkalaiselta. Amerikkalaisista TV- sarjoista monelle meistä tuttu vihkitoimitus olisi Suomessa käytännössä kovin vaikea toteuttaa, merikapteenilla kun ei maamme lakien mukaan ole oikeutta vihkiä avioliittoon ellei hän satu samalla toimimaan laamannina, käräjätuomarina tai henkikirjoittajana. Avioparin, joka siis haaveilee papin aamenen sijaan merikapteenin aamenesta, on joko ennen tai jälkeen merillä suoritettavan toimituksen virallistettava liittonsa joko maistraatissa siviilivihkimisenä tai kirkossa papin toimittamana.

Suomen purjelaivasäätiöstä kerrotaan, että Karibian auringon alla monelle on tullut mieleen mennä naimisiin purjelaivalla, mutta toistaiseksi jutut ovat jääneet lähinnä vitsien tasolle, eikä kukaan säätiön kippareista ole vielä päässyt toimimaan seremoniamestarina. Sitkeästi elävät kuvitelmat suomalaishäiden mahdollisuudesta laivalla ja kansainvälisillä vesillä, kapteenin toimiessa papin roolissa, perustuvat filmien ja televisiosarjojen romantiikkaan eivätkä nykytodellisuuteen.

Siviilivihkiminen vai kirkkohäät?

Siviilivihkimisen ja perinteisten kirkkohäiden suosio vaihtelee, välillä toisen pitäessä johtopaikkaa ja välillä toisen kiriessä suosiossa edelle. Suurten kirkkohäiden suosio on viime aikoina ollut jälleen kasvussa nuortenkin keskuudessa ja perinteitä halutaan kunnioittaa juhlimalla häitä koko suvun voimin. Häät ovat monelle ainutkertainen asia, ja juhlaan halutaankin edelleen panostaa paljon rahaa ja aikaa. Kirkkovihkimiseen ei läheskään aina liity mitään uskonnollista, tärkeintä kirkkohäissä on astella kirkon käytävää alttaria kohti urkujen pauhatessa taustalla.

”Siinä tulee se naimisiinmenon tunne, että ollaan oikeasti sitoutumassa johonkin toiseen ihmiseen koko loppu elämäksi”, kerrotaan naimisiin.info- hääfoorumissa.

Maistraattivihkiminen tulee usein kyseeseen silloin, kun takana on jo yksi, tai useampi avioliitto, eikä massiivisiin kirkkohäihin enää ole aihetta. Luonnollisesti maistraatissa vihitään myös silloin kun vihittävät eivät ole vihkimisoikeuden saaneen uskonnollisen yhteisön jäseniä. Siviilivihkiminen voidaan toimittaa joko maistraatissa tai käräjäoikeudessa. Vihkipari voi halutessaan saada siviililiitolleen myös kirkollisen siunauksen.

Maistraattivihkiminen säästää myös kustannuksia, jolloin rahaa jää käytettäväksi esim. railakkaampiin jatkojuhliin tai pitempään häämatkaan. Etenkin kaupunkilaisnuorten keskuudessa on tullut yhä suositummaksi virallistaa liitto maistraatissa ja lähteä sen jälkeen kuukausienkin pituiselle häämatkalle sukulaisilta ja ystäviltä saatujen rahalahjojen tukemana.

”Vietimme hääjuhlat siirtolapuutarhamökillämme ja olimme toivoneet sukulaisilta ja kavereilta lahjaksi kylmää käteistä kattiloiden ja Kalevala- korujen sijaan. Rahoilla toteutimme häämatkamme: junalla Siperian halki Kiinaan, sieltä edelleen Intian kautta Thaimaahan Indonesiaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Matka jatkui Kanadan kautta Yhdysvaltoihin ja Etelä- Amerikkaan josta palasimme Afrikan kautta kotiin. Oli oikein antoisa reissu” kertovat Heli ja Sampo.

Avioliitto on ennen kaikkea juridinen muutos, rakkaus ja sitoutuminen suhteeseen on monille tärkeämpää kuin liitosta ilmoittaminen mahtavilla häillä tai railakkailla bileillä. Avioliitto on lupaus elää elämänsä toisen ihmisen kanssa tasa- arvoisina, toisiaan kunnioittavina ja rakastavina yksilöinä, tapahtui vihkiminen sitten papin aamenella tai tuomarin edessä.

Jeena Laitinen