Näin se kaikki alkoi... (Äitini kertomana)

On vuosi 1972 ,marraskuu,

punainen Jaguar E-Type kiitää pitkin NewYork:n sateisia katuja, G-mies Jerry Cotton on taas vauhdissa.Tämä tilanne on liian jännä, tuumii äiti, tässä pöksyt aivan kastuu, nyt taitaakin olla aika maailmaan näin uuden ihmislapsen astuu.

Mikä olisi juhlavampi tapa alkaa maallinen taivallus,kuin kulkea se autolla, joka aikanaan vie meidät lepoon ikiunen,siis kera lippuin liehuvin ja vauhdilla Jerry Cottonin, käyt kohden sairaalaa vatsassa äidin ja kyydissä vaarin ruumisauton.

Mallikkaasti, täyden kympin synnytyksellä tuli maailmaan tuo tyttö,hiukset tummat, silmät suuret ja kirkkaat, ne isän ja äidin hurmas.Tuumivat he onnellisina: "On se niin nätti"

Tuli käymään mummot, vaarit ja täti Tuula, joka katsoi prinsessaa,katsoi äitiä, ja sanoi: "On näköinen se äidin aivan!" ja päälle nauroi.Mutta miksi nauroi Tuula, se kysymyksen mieleen jätti?

Vaikka viuhui mereltä tuulet marraskuun, Suvisaaristossa, päässä mutkaisen ja pimeän Skatantien oli kodin lämmössä turvassa Jonna pien.

Niin kului vuosi, kaksikin ja kautta Friskun mummolan ja Kauklahden enolan, käy uuteen kotiin Olariin jo neiti kolmivuotias nyt kera pikkuveli Samin, ja siellä Rastaanpesässä, tuikkeessa Kuunsäteen nähtiin teistä jo varhain, on siinä sisaruspari mitä parhain.

Kavereita kertyi, tuli Leeni, Katja ja Pikku Mikkokin, mutta kavereista varhaisin ja lienee myös karvaisin, oli paimenkoira Toro.